Intialaiset kirjoitukset kuvaavat ihmisen
tietoisuuden neljää tasoa seuraavasti:

Jagruti tietoisuus, kun ihminen on valveilla
Swapna tietoisuus, kun ihminen näkee unia
Shushupti tietoisuus, kun ihminen on syvässä unessa, ei näe unia ja mieli, ego ja superego ovat levossa
Turya tietoisuus ilman ajatuksia, mielen yläpuolella

Kolme ensimmäistä tietoisuuden tasoa ovat meille tuttuja päivittäisestä elämästämme.
Neljänteen tietoisuuden tasoon ihminen ei yleensä yllä omin avuin ilman toimivaa meditaatiotekniikkaa ja harjoitusta.

Ajatuksetonta tietoisuutta kutsutaan
nimellä nirvichara samadhi.

Se on tila, jossa ajatusten jatkuvaan virtaan muodostuu aukko (vilamba).  Säännöllisellä meditaation harjoittelulla on mahdollista pidentää tätä ajatusten välissä olevaa taukoa ja edesauttaa hiljaisuuden ja rauhan kokemusta.

Meditaatiota on kuvattu syvänä järvenä, joka vähitellen tyyntyy niin, ettei yksikään laine tai veden liikkeestä syntyvä rengas riko sen pintaa. Silloin se heijastaa ympärillään olevan maiseman kauneutta virheettömästi. Samaan tapaan hiljaisuuteen tyyntynyt mieli heijastaa kaikkeuden kauneutta ja sulautuu siihen.

Ajatuksettoman tietoisuuden tilassa emme ajattele mennyttä emmekä tulevaa.
Olemme täydellisesti nykyhetkessä, jossa elämä todellisuudessa tapahtuu.